Internetin ihmeellistä maailmaa tutkiessani törmäsin useisiin sivuihin, joissa vertailtiin DD-WRT:tä ja OpenWRT:tä. Muutamia artikkeleita luettuani minut oli aivopesty vaihtamaan Buffalon sisukset DD-WRT:ltä OpenWRT:n komentoon. Perustelin tätä itselleni mm. sillä, että OpenWRT:n kehitys on viime aikoina ollut nopeampaa, siihen osallistuu enemmän ihmisiä ja toiminta on avoimempaa. Lisäpalikoita löytyy myös paremmin ja ne ovat tehty OpenWRT:lle, eikä muunneltu jostain muusta tarkoituksesta toimimaan myös reitittimessä. Tekosyitä siis. Oikeasti DD-WRT:stäkin löytyy kaikki tarvittava, mitä haluan tällä hetkellä. Mutta nälällä on taipumus kasvaa syödessä, joten voi olla, että kohta rakennan avaruusrakettia Buffalon sisään.
OpenWRT:n asennus olisi ollut hyvin helppoa, kun DD-WRT:n asennuskin oli melko hyvässä muistissa, jollen olisi tehnyt yhtä kohtalokasta virhettä, josta lisää tuonnempana. Ensin ladattiin haluttu firmware, jonka valinta ei wikin ohjeista huolimatta ollut aivan mutkattominta. Pienen googlettamisen ja kokeilun jälkeen oikea tiedosto löytyi ja asennus saattoi alkaa toden teolla.
Varsinainen asennushan tehtiin tuuppaamalla TFTP:llä tiedosto juuri oikeaan aikaan laitteelle sen käynnistyttyä. Tässä oli samanlaisia ajoitusvaikeuksia kuin aikoinaan DD-WRT:tä asentaessa, mutta parilla yrityksellä päästiin haluttuun lopputulokseen.
Kun asennus oli suoritettu, oli jälkisiivouksen aika. Otin yhteyden reitittimeen ja konffasin sen ohjeiden mukaisesti. Nyt kaikki oli mielestäni valmista ja sain hienosti sisäverkon osoitteen reitittimeltä. Harmi kyllä, en pystynyt liikennöimään ulkoverkkoon. Pähkin tätä jonkin aikaa, kunnes tulin tulokseen, että minun täytyy konfiguroida vielä jotakin lisää. Tutkin pitkään erilaisia topologioita wikistä ja yritin keksiä, miten saan laitteen reitittämään ulos menevän liikenteen siltaavan kaapelimodeemin kautta internetiin. Useamman tunnin jälkeen tajusin, ettei laitteella ole lainkaan WAN-puolen osoitetta. Tästä vedin pikaisen johtopäätöksen, että reittimen ja modeemin välissä on jotain mätää. Ja kappas vain - modeemin perästä tuleva johtohan ei ollut suinkaan löytänyt tietään reittimen WAN-, vaan LAN-porttiin. Joku väittää nähneensä hieman punaa kasvoilla, mutta kukapa näistä tietää… Koska reititin oli jo iloisesti sekaisin kaikista kokeiluistani, tein asennuksen uudelleen, aikaa meni noin viisi minuuttia ja kun johtokin oli tällä kertaa oikeassa reiässä, kaikki toimi suoraan.
Jatkokehittelyinä tuolle purkille on luultavasti web-palvelimen pystytys ja VPN-yhteyksien säätäminen. Ja kunhan ne saa toimimaan, laite joko laukeaa tai kyllästyn OpenWRT:hen ja vaihdan Tomatoon.