Liika joutilaisuus on ihmiselle tiettävästi pahasta. Niinpä päätin käyttää joutoaikaa hyväkseni ja tehdä tuttavuutta Gentoon kanssa. Ymmärsin pienen googletuksen ja tuttujen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella, että asennus voisi olla hyvin helppo tai hyvin vaikea riippuen siitä, miten halusin sen suorittaa.

Gentoon asennusta on selitetty erinomaisesti Gentoon käsikirjassa. Ilman sitä olisin varmaankin tuskaillut pelkän alkuun pääsemisen kanssa yhden päivän. Valitsin asennusmediakseni Gentoo Minimal Installation CD:n, koska koneessa oli Internet-yhteys. CD:ltä käynnistämisen ja gentoon asennuksen oletuskernelin valitsemisen jälkeen pääsin yrittämään Internet-yhteyden muodostusta. Lspci:n listauksen perusteella googletettuani sain selville, että koneen integroidun verkkokortin tarvitsema moduuli oli nimeltään tulip. Latasin sen modprobella ja laitoin verkkoyhteyden asetukset kuntoon net-setupilla. Tämän jälkeen käytin hyväkseni Gentoon tarjoamaa mahdollisuutta jatkaa asennusta ssh:n yli. Asetin rootille salasanan ja käynnistin ssh-palvelimen.

Siirryttyäni mukavampaan paikkaan jatkamaan asennusta otin ssh-yhteyden asennettavalle koneelle. Koska arvelin, että asennus saattaisi kestää, käynnistin vielä varmuuden vuoksi screenin ja rupesin tekemään asennusta sen sisällä. Koneessa oli kaksi identtistä levyä, joten ajattelin kokeilla osiointia, jossa /boot on Raid1:n päällä ja loput osiot, juuri ja swap, Raid1:n ja LVM2:n päällä. Osiointitaulun tyypiksi valitsin GPT:n ihan vain kokeilun vuoksi. Luin etukäteen, että Grub ei tue Raidin metadatan versioita 1.x. Tämän vuoksi jouduin käyttämään käynnistyslataimena Grub2:ta, joka on vielä epävirallisten ja tukemattomien pakettien joukossa Gentoossa. Toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää /bootin kanssa Raidin metadatan versiota 0.90, mutta arvelin tämän olevan vain helppo kiertotie, jota (vielä) tässä vaiheessa halusin välttää. Samasta syystä hylkäsin myös genkernelin käytön, joka ehkä kaduttaa tätä kirjoittaessa…

Loin md-laitteet /bootille, swapille ja juurelle. Tämän jälkeen lisäilin juuren ja swapin md-laitteet LVM:ään ja loin sinne tarvittavat osiot. Sitten olikin stagen asentamisen vuoro. Latasin ja asensin stagen ja tämän jälkeen portagen. Kääntöoptioihin en mennyt suuremmin koskemaan, koska en kokenut ymmärtäväni niitä niin hyvin, että uskaltaisin mennä muuttamaan mitään.

Seuraavaksi päästiin chroottaamaan uuteen ympäŕistöön. Asetusten laitto oli melko peruskauraa, mitä nyt kernelin valintoja säätäessä piti olla tarkkana, että Raid- ja LVM-moduulit tulivat käännetyksi mukaan, eivätkä jääneet moduuleiksi. Varsinainen kompastuskivi oli lopussa. Grub2:n asennus sai hermoni riekaleiksi ja onnistumisen tunteet jäivät perin vähäisiksi. Pelkkä ohjelman asennus vaati säätöä, koska paketti on estolistalla. Gentoon wikissä ollut ohje oli kyllä erittäin yksinkertainen ja selkeä, mutta jostain syystä se toimi vasta noin kahdennellakymmenennellä yrittämällä. Tämän lisäksi Grub2 ei koskaan onnistunut löytämään asennustani. Tähän löytyi yhdeksi selitykseksi Grub2:n bugi, joka aiheuttaa sen, että Grub2 käyttää vääriä tunnisteita. Muutin ne käsin oikeiksi, mutta edistystä ei tapahtunut tästä huolimatta. Jouduin loppujen lopuksi väsäämään haluamani “menu entryn” käsin. Sekään ei kuitenkaan vienyt minua kuin Grub2:n rescue shelliin. Grub2 nimittäin ilmoitti, ettei asetuksiin kirjaamaani /boot-osiota löydy. Pudottauduttuani rescue shelliin sain asetettua /bootin, kernelin ja initrd:n sijainnit käsin oikeiksi ja Gentoo suostui yrittämään käynnistymistä. Lopullisena show stopperina oli sitten LVM ja ilmoitus, ettei juuriosiotani löydetä.

Initrd:ssäni oli selkeästi jotain vikaa, koska se ei pystynyt auttamaan kerneliä löytämään juuriosiota. Tässä vaiheessa soin itselleni hieman myönnytyksiä ja kokeilin Fedoralle alun perin kehitettyä Dracutia. Tämäkään ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaani, vaan edelleenkään Raidin ja LVM:n päällä nököttävää juurta ei löytynyt. Yritettyäni asennusta liki kaksi kuukautta tulin siihen tulokseen, että kokeilen toisella distrolla.

Gentoo näyttäytyi minulle asennusyrityksen aikana erittäin mielenkiintoisena, vaikkei ehkä helpoimmin lähestyttävänä (meta)jakeluna. Varsinkin ssh:n ja screenin käyttämisen helppous asennuksen aikana oli vaikuttavaa. Kerneliä pääsi myös itse säätelemään sen mukaan, mitä halusi. Luulen, että jahka hermot tästä palautuvat ja uusi innostus nostaa päätään, yritän vielä uudestaan asennusta ja jos en onnistu muuten, helpotan urakkaa tiputtamalla LVM:n pois. Palvelin tulee joka tapauksessa sellaiseen käyttöön, ettei alkuperäiseen osiointiin pitäisi olla tarvetta koskea elinkaaren aikana. Mutta niin on moni muukin sanonut…