Sain jokin aika sitten töissä viestin, että minun pitäisi vaihtaa konetta uudempaan. Uudeksi koneeksi tuli valittua HP:n 2560P. Tilatessa huomasin, että kyseistä laitetta saa myös SuSEn kaupallisella versiolla. Niinpä ajattelin kokeilla koneessa dual boottia ilmaisella openSuSElla ja Win 7:lla. Käynnistysajat toimialueympäristöissä ovat kuitenkin Linux-koneilla yleensä huomattavasti parempia, koska säästytään ryhmäkäytäntöjen käsittelemiseltä, logon-skripteiltä, virustorjunnalta jne.

Koneen saavuttua asensin siihen ensimmmäiseksi Win 7 Enterprisen 64-bittisenä. Siinä oli ja on edelleen kaksi osiota, toinen salaamaton boot.osio ja toinen Windows-osio, joka on salattu Bitlockerilla ja TPM:llä. Jotta dual bootin sai onnistumaan Bitlocker-salatun osion kanssa, piti aluksi keskeyttää BitLockerin suojaus. Tämän jälkeen pienennettiin Windowsin omilla työkaluilla Windows-osiota niin, että vapaata tilaa oli riittävästi openSuSElle. Näin “asennusympäristö” oli saatu valmiiksi.

Sitten asennettiin openSuSE. Ensimmäinen yritys ei ollut kovin kaksinen. Pääsin ensimmäiseen tervetuloa-ruutuun, valitsin suomen kieleksi ja valitsin asennuksen. Kone ruksutteli hetken ja antoi sitten vihreän ruudun, jossa oli taustalla tuttu kameleontti. Tämän jälkeen ruudulle ei ilmestynyt mitään, kunnes noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen kone siirtyi tekstitilaan ja pyysi kirjautumaan sisään. En tiennyt tähän tunnuksia, joten ajattelin seuraavaksi kokeilla BIOSin asetuksien muuttamista. Poistin sieltä openSuSEn HCL-listan 2530P:tä eli hieman vanhempaa mallia koskevan ohjeen mukaan Fan always on while on AC power käytöstä. Lisäksi resetoin kaikki asetukset, paitsi en tyhjentänyt TPM-piiriä, mutta vieläkään kone ei suostunut aloittamaan asennusta. Lopuksi yritin käynnistää asennuslevyltä live-ympäristöä, mutta tämäkin yritys katkesi työpöytää ladatessa virheilmoitukseen:

Plasma Desktop Shell closed unexpectedly. Executable: kdeinit4 PID: 2557 Signal: Segmentation fault (11)
\

Tämän lisäksi sain virheikkunan, joka ilmoitti: 

Could not start ksmserver. Check your installation.

Tämän jälkeen tulin siihen tulokseen, että kannattaisi pyytää apua SuSEn kanssa enemmän touhunneilta. Siispä yritin luoda tunnuksia SuSEn foorumille. Tämä ei ollutkaan sitten ihan yksinkertaisin asia, koska jostain syystä sain useampaan kertaan timeouttia yrittäessäni rekisteröityä. Kun ehkä viidennellä yrityksellä sain tilin luotua, sillä ei päässytkään heti kirjautumaan foorumille. Kyselin asiasta IRCistä ja sieltä kerrottiin, että foorumin rekisteröintin on ollut viime aikoina jumissa ja foorumista vastaava on lomalla viikon verran.

Koska foorumille ei päässyt, jouduin turvautumaan omaan apuun. Ensimmäinen epäilys kohdistui asennusmediaan, joka oli CD-RW -levy. Vaihdoin sen CD-R:ään ja poltin pienemmällä nopeudella. Tämän jälkeen asennus meni läpi ongelmitta.

Kun asennus oli tehty, käynnistin vielä kerran Windowsin puolelle ja laitoin Bitlockerin takaisin päälle. Tästä eteenpäin Bitlocker täytyy käydä pysäyttämässä aina, kun Grub meinaa päivittää itseään, jotta vältytään virheiltä.

Asennuksen jälkeen piti tehdä muutamia säätöjä, jotta koneesta saatiin sopiva työkäyttöön. Toimialueeseen liittäminen onnistui helposti graafisella työkalulla. Konetta sammutellessa tuli virheilmoitus “could not start winbind service”. Ohitin sen ja uudelleenkäynnistyksen jälkeen sain kirjautumisruudun latautuessa virheilmoituksen “Theme not usable with auhentication method ‘Winbind/samba’”. Kirjautumisruudussa pyydettiin tunnuksia kahteen paikkaan. Vasemmassa yläkulmassa pyydettiin toimialuetta, tunnusta ja salasanaa, keskellä ruutua taas tunnusta ja salasanaa. Pienellä googlettamisella löytyi lista nimeltä Most annoying bugs in 12.1 ja tämä kirjautumisruudun toimimattomuus löytyi melko kärjestä. Onneksi ratkaisu oli niinkin yksinkertainen kuin kirjautumisruudun teeman vaihto komentoriviltä. Tosin uudelle käyttäjälle ratkaisu voi olla vähemmän yksinkertainen, mutta harvemmin kai peruskäyttäjä lisäilee konettaan toimialueelle, vaikka se esimerkiksi AD:ssa oletusasetuksilla onkin mahdollista peräti 10 kertaa.

Kahden näytön käytössä oli jonkin aikaa pohtimista, enkä ole vieläkään päässyt täysin itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Ensin en tajunnut, että toisen näytön lisäämisen jälkeen haluttu konfiguraatio piti tallentaa oletukseksi, jotta se muistetaan uudelleenkäynnistyksen yli. Tämän tajuttuani sain homman toimimaan muuten hyvin, mutta esimerkiksi palaveriin lähtö tuottaa edelleen jonkinasteisia tuskia. Olen laittanut suuremman ulkoisen näytön ykkösnäytöksi, koska siinä on enemmän tilaa ja siihen on täten luontevampaa avata ikkunat. Mutta jos nappaan koneen irti telakasta, käyttö menee hankalaksi. Läppärin näytöllä näkyy vain taustakuva ja ikkunoita voi raahata sokkona alt-nappia pohjassa pitämällä haamuruudulta läppärin ruudulle. openSuSE kysyy kyllä telakan irroituksen jälkeen, että näyttöjen kokoonpano on muuttunut ja halutaanko sitä säätää uudelleen, mutta valitettavasti kysymysruutu tulee haamunäytölle, joka on edelleen päänäyttö. Googlettamisen perusteella tämä ei ole virhe vaan ominaisuus. Täytynee siis opiskella joko käyttämään päänäyttönä pienempää näyttöä. KDE muistaa kuitenkin, mille näytölle ohjelmat on viimeksi avattu.

Useampi näyttö näyttää olevan myös hankala näytönsäästäjälle. Olisi mukavaa, jos vaikkapa kuvan saisi näytönsäästäjäksi niin, että puolet olisi toisella näytöllä ja loput toisella. Tämä ei kuitenkaan onnistu näytönsäästäjässä, eikä taustakuvassa omilla taidoilla. Ehkä joku päivä…

Viimeiset säädöt piti tehdä wlan-yhteyteen, tasohiireen aka “hiirilevyyn” ja ntp:hen. Wlan-yhteydessä käytän hallintaohjelmana wicd:tä, mikä aiheuttaa välillä virheilmoituksia sammutettaessa. Varsinainen ongelma oli kuitenkin verkkoon yhdistäminen. Syystä tai toisesta ohjelma ei yhdistänyt langattomiin verkkoihin, vaikka näki ne, ennen kuin otin täpän pois kohdasta “ipv4 required”.

Tasohiiri toimi muuten moitteetta, mutta levyn näpäytys ei toiminut hiiren klikkauksena. Tähän löytyi ohje openSuSEn foorumeilta. NTP oli helppo säätää toimintaan muuten, mutta palomuurista piti vielä käydä avaamassa portti, jotta liikenne alkoi kulkea. Tämänkin sai tosin helposti tehtyä graafisesti YaSTin NTP-asetuksista, kunhan ymmärsi siirtyä Turvallisuusasetukset-välilehdelle ja laittaa täpän ruutuun.

Parin päivän käytön jälkeen huomasin, että pitäisi pystyä tulostamaan. Ricohille ei löytynyt suoraan tukea vaan ajuri piti hakea OpenPrintingin sivuilta. Jostain syystä tulostus ei lähtenyt koskaan kulkemaan Windows-tulostuspalvelimen kautta, vaikka kaikki testit näyttivät vihreää ja työasema itse ilmoitti tulostuksen menneen virheettä. Kun lisäsin tulostimen suoraan IP-osoitteella, kaukaloon alkoi tulvia A4-saastetta.

Mukavin yllätys odotusarvoihin nähden oli WWAN-paikan toimiminen suoraan ilman mitään säätöjä. SIM-kortti piti vain asettaa akun alla olevaan koloon ja verkkojen hallinnasta sallia langattoman laajakaistan käyttö. Tämän jälkeen kysyttiin PIN-koodia ja yhteys muodostui.

HP EliteBook 2560P:stä on nyt testaamatta enää sormenjälkitunnistin. Sormenjälkitunnistimelle on oma valikkonsa YaSTissa, mutta se valitteli ajurin puutetta. Eipä sille kyllä aiemmissakaan HP:n malleissa ole kauheasti uskaltanut luottoa antaa, kun tuntuu tunnistavan minkä tahansa sormen oikeaksi, jos linssillä on vielä vanhat sormenjäljet pinnassa.

Yksi tuskan aihe oli beeper eli läppärin sisäinen kaiutin, joka päästää alkukantaisia, kuuloa tuhoavia mylvähdyksiä esimerkiksi liian pitkään kumittaessa tekstiä jne. Muista jakeluista ainakin Archissa pääsee tuosta eroon estämällä moduulin pcspkr ja ehkä myös snd_pcsp:n. openSuSEssa tämä toiminto on kuitenkin uitettu suoraan kerneliin, joten sitä ei saa estettyä pelkällä moduulin estolla. Löysin kuitenkin vihjeen, jolla ongelma näyttäisi ratkenneen. KDE:n käyttäjän ääniasetuksista kun menee kohtaan “Järjestelmähuomautusten asetukset - Järjestelmän varoitus” ja laittaa täpän päälle kohtaan “Käytä järjestelmän äänimerkkiä huomautusten sijasta” ja lopuksi vielä asettaa tämän varoituksen voimakkuuden nollaan, ikävät piippaukset häviävät.